Vesikaton peruskorjaus valvoja Helsinki – Töölö
Vesikaton peruskorjaus valvoja / Helsinki – Töölö
Vesikaton peruskorjaus valvoja! Toimimme valvojana sekä rakennuttajan turvallisuuskoordinaattorina vesikaton peruskorjaushankkeessa. Töölössä Temppelikadullta uusittiin tavanomaisen 1923 vuonna valmistuneen kerrostalon peltisepän työnä tehty saumattu teräsohutlevykate sekä vesikaton alusrakenteita. Uutena vesikatteena käytettiin ns peltisepän laatuista sinkittyä teräsohutlevyä kaksinkertaisin tiivistetyin saumoin. Eli kyseessä oli siis Helsingin kantakaupungin alueen yleisin vesikatetyppi, ns. konesaumakate, josta on käytetty myös nimitystä rivipeltikatto. Urkka suoritettiin vastuullisesti sääsuojan alla, jolloin minimoitiin vesivahinkoriskit, aikatauluriskit ja kustannusriskit. Katso lisää palveluistamme vesikatoille.
Vesikattotyypiltään vesikattorakenne on ajankohdalle ja alueelle tyypillinen aumakatto, eli harjakatto, jossa rakennuksen jokainen sivu muodostaa ns. sivuräystään tai alaräystään. Koska kerrostalot muodostavat kaupungissa usein kerrostalojen muodostaman ”rivitalon”, ei naapurinvastaiset räystäät muodostu kuten sisäpihajulkisivulle ja katujulkisivulle päin, joissa räystäiden vedenohjaus tapahtuu pystykouruilla, eli kansankielellä ”jalkaränneillä”. Päätyaumoissa vedenohjaus kohti sisäpihan ja katujulkisivun pystykouruja tapahtuu ns. ”kurukourujen” kautta, eli vesikattorakenne muodostaa päätyaumojen räystäille rakenteellisen kurun, joita pitkin vedet hallitusti ohjataan pystykourujen kautta syöksytorviin ja syöksytorvia pitkin joko maahan tai hulevesiverkostoon.
Muistolause
Pystykourut, eli jalkarännit ovat peltikattojemme koristeellisia, vettä ohjaavia yksityiskohtia, joilla on näkyvillä paikoilla kaupunkikuvallista arvoa ja ne antavat arvokiinteistöille arvokasta ulkonäköä. Rakennusfysikaalisesti ja kosteustekniseltä toimivuudeltaan pystykourut ovat kuitenkin riskirakenne verrattuna räystään ulkopuoliseen tuplakoururakenteeseen. Tämä johtuu siitä, että jalkaränni ratkaisussa jalkarännipellitys ja lapepellit muodostavat makaavan hakasauman. Saumat etenkin räystäällä, ovat aina saumattujen vesikatteiden riskialtteimmat kohdat. Lisäksi epävirallisissa tutkimuksissa on todettu, että vakavissa kuolemaan johtaneissa tapauksissa, joissa lunta- tai jäätä on pudonnut katolta kohtallokkain seurauksin, on poikkeuksetta ollut kyseessä jalkarännivesikatto. Tähän taas on syynä se, että jalkarännikatoilla lumiesteen sijainti jää kauas räystäältä johtuen siitä, että nykyaikaiset lumiesteet kiinnitetään pystysaumoihin puristamalla. Jalkarännialueella pystysaumoja ei ole, joten kiinnitys tapahtuu lapepeltien pystysaumoihin, jotka ovat keskimäärin yli metrin päässä räystäältä. Lumiesteen ja räystään reunan väliin jää siis pinta-alaltaan laaja alue, johon lunta ja jäätä voi kertyä. Ratkaisuna olisi paikalla tapauskohtaisesti räystään reunalle rakennetut, sovelletut lumiesteet. Tämä kasvattaa lumiesteen kustannusta karkeasti 3-5 kertaiseksi, kun vakiomallista poiketaan. Ihmisehengelle ei kuitenkaan voi asettaa hintaa.
Aina kun mahdollista, pyri siis välttämään pystykouru, eli jalkarännirakennetta tai hyväksy turvallisuus ja rakenteelliset riskit kosteustekniseen toimivuuteen.
