Viipyilevää kosteutta, siellä minne aurinko ei paista!
Pääsimme eräässä kuluneen ulkomaalauskauden projektinjohto ja valvontakohteessamme kurkistamaan sinne, minne aurinko ei paista.
Kyseessä oli suhteellisen tuoreen, noin 25 vuotta vanhan rakennuksen kuultorappauspintojen vauriokohtien korjaus ja pintojen huoltomaalaus.
Kuorimuuraus on tehty karkeapintaisella poltetulla savitiilellä, alkaen teräsbetonisen perusmuurin päältä. Kuorimuuraus on ulkopinnoiltaan kuultorapattu.
Vaurioituneet rappausalueet keskityivät rappauspintojen alaosiin, heti perusmuurin yläpuolelle.
Kun tiili irrotettiin, havaittiin kosteutta siellä, minne aurinko ei paista. Tiilimuurauksen ja perusmuurin välissä on vedeneristehuopa, joka on oikeaoppisesti nostettu tuuletusvälin taustaa vasten keräämään mahdollinen kuorimuuraksen läpi ja sen tuuletusraoista pääsevä vesi ja ohjaamaan se pois sisäpuolisista rakenteista.
Perusmuurin ja alimman tiilirivin väliin oli jostain syystä asennettu elastinen saumamassa, joka estää edellä kuvatun kosteuden poistumisen vedeneristehuovan päältä.
Tämä on edesauttanut rappausvaurioiden syntyä, joskin optimaalisinta olisi ollut, jos huovan ja tiilen välissä olisi ollut kauttaaltaan vedelle poiskulkuväylä. Elastinen saumamassa poistettiin liitoskohdasta.
Vettä tuuletusväliin pääsee paitsi viistosateilla rakenteen läpi, myös useahkosta sauman tuuletusraosta, joissa ei liiemmin ulospäin kallistuksia ole.
